Viestintä tunnistetaan strategiseksi funktioksi ja nauttii korkeimman johdon arvostusta, kun viestintästrategia ja -tavoitteet on johdettu koko organisaation strategiasta ja tavoitteista, ja kun viestinnän panos-tuotos-suhde pystytään osoittamaan selkeiden mittareiden avulla.
Tavoitteet ovat keskeistä mittaamisessa. Ilman selkeitä tavoitteita mittaustuloksilla ei ole vertailukohtaa. Tuloksia voidaan arvioida vasta, kun tiedetään mitä pyritään saamaan aikaan. Mittaaminen on syytä ottaa huomioon jo viestintäsuunnitelmaa laatiessa, sillä näin varmistat, että jokaiselle toimenpiteelle ja tavoitteelle on mittari, ja lopputuloksena on konkreettinen todiste viestinnän vaikuttavuudesta.
Yhtä, kaikille soveltuvaa viestinnän mittaria ei ole olemassa. Organisaatioilla on erilaisia tavoitteita ja erilaiset toimintaympäristöt, ja ne pyrkivät tavoittamaan eri kohderyhmiä. Lisäksi viestinnän tavoitteet elävät ajan kuluessa ja toimintaympäristön muuttuessa. Näistä syistä mikään yksittäinen viestinnän mittari ei ole kaikille sopiva.
Onneksi viestinnän mittaamiselle on kuitenkin olemassa seitsemän universaalia periaatetta, joita kaikki viestijät voivat hyödyntää suunnitellessaan ja toteuttaessaan viestinnän mittaamista. Näitä kutsutaan Barcelonan periaatteiksi, ja ne muodostavat viestinnän mittaamisen ja arvioinnin korkeimmat kansainväliset standardit.
Barcelonan periaatteet 3.0
Barcelonan periaatteet syntyivät vuonna 2010, kun kansainvälinen viestinnän mittaamisen kattojärjestö AMEC kutsui koolle viestinnän asiantuntijoita 33 eri maasta Barcelonassa pidettyyn kokoukseen, jossa periaatteet hyväksyttiin. Periaatteet on sen jälkeen päivitetty kahdesti: vuonna 2015 versioon 2.0 ja viimeisimpänä vuonna 2020 nykyiseen versioon 3.0. Säännölliset päivitykset vastaavat viestinnän alan nopeaan kehitykseen.
