Kuten Suomessakin, Yhdysvalloissa mediayhtiöiden omistus on viime vuosina keskittynyt. Varsinkin pienemmillä julkaisuilla on ollut hankalaa pysyä kannattavana, kun printtilehtien tilaajamäärät sekä myös mainostulot ovat laskeneet.
Kotimaassakin muutoksia on tapahtunut, mutta onneksi ei samassa mittakaavassa kuin Yhdysvalloissa, jossa vuoden 2004 jälkeen jopa yli 2000 sanomalehteä on lakannut ilmestymästä. Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimusryhmän mukaan noin 200:ssa Yhdysvaltojen noin 3400 piirikunnassa ei ole lainkaan paikallista sanomalehteä ja kahdessa kolmasosassa piirikunnista ei ole päivittäin ilmestyvää sanomalehteä.
Pysäyttävä hetki tapahtui myös alkuvuodesta 2020, jolloin maailman tunnetuimpiin sijoittajiin lukeutuva Warren Buffett ilmoitti, että hänen osittain omistamansa sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway luopuu omistuksistaan kaikissa sanomalehdissään, joita oli tuolloin yli 30. Jo aikaisemmin Buffett oli ilmaissut, että USA:ssa ainoastaan New York Times, Wall Street Journal ja Washington Post ovat sanomalehtiä, jotka saavat varmuudella riittävästi digitaalisia tilaajia, jotta ne selviytyvät myös vaikeina taloudellisia aikoina.
Uusi omistaja voi olla riski
Washington Postin mediakolumnistin Margaret Sullivanin viime vuonna julkaisemassa teoksessa Ghosting the News todetaan, että kun paikallislehden omistus siirtyy uudelle omistajalle, kuten newyorkilaiselle hedge-rahastolle, riskinä on niin radikaali kulukuuri, ettei paikallislehdestä jää kuin rippeet jäljelle.
Säästötoimia voivat olla esimerkiksi kiinteistön myyminen, henkilöstön irtisanominen tai henkilöstöetujen heikentäminen. Kun toimittajien määrää karsitaan rajusti, journalismin taso heikkenee. Tällaisia lehtiä Sullivan kuvailee ”haamulehdiksi”.
Sullivanin kirjan ydinajatus on se, että uutiserämaissa korruptio ja rikollisuus yleistyvät, kun muun muassa paikallisia viranomaisia – kuten kunnallisia päättäjiä sekä poliisia – ei säännöllisesti tarkkailla.
Ongelmat kasaantuvat. Columbia Journalism Review -lehden artikkelin mukaan muiden muassa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot sekä kouluttautumisaste ovat alhaisemmat uutiserämaissa kuin muilla alueilla keskimäärin.
Vapaaehtoistyöhön pohjautuvat julkaisut nostavat päätään
Sullivan esittelee ongelman, mutta onko siihen olemassa minkäänlaista ratkaisua? Sullivanin mukaan paikallislehtien ahdingon lieventämiseen ei ole yhtä reseptiä. Hän kuitenkin mainitsee positiivisena esimerkkinä uudet julkaisut, jotka pohjautuvat vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi East Lansingin pikkukaupungissa paikalliset kansalaisaktiivit perustivat East Lansing Info -verkkosivuston, johon koostetaan paikallisia uutisia talkootyönä.
Onkin mahdollinen kehityskulku, että yhä suurempi osa journalistisista julkaisuista Yhdysvalloissa siirtyy tulevaisuudessa voittoa tavoittelemattomiksi.
Suomessa paikallislehtien omistus on mediakonserneilla, joilla on pitkät perinteet journalismissa ja vahva sitoutuminen Julkisen sanan neuvoston (JSN) periaatteisiin. Yhdysvaltojen kehityskulku vain korostaa sitä, että kotimaisten paikallislehtien elinvoimaisuus on asia, jota kannattaa 2020-luvulla vaalia ja seurata demokratian ja vapaan tiedonvälityksen tähden.
Suomi
