Moninaisen – eli moniäänisen ja tasa-arvoisen - Suomen kuvaaminen löytyy valtamedioiden, kuten Ylen ja Helsingin Sanomien strategiasta. Miten mediaviestijä voi huomioida moniäänisyyden omassa työssään?
”Reilu puolet Suomen väestöstä on naisia, mutta uutisissa naisten osuus on kolmannes. Tämä osoittaa, että emme vielä pysty kuvaamaan naisten asemaa totuudenmukaisena”, sanoi Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaud (yllä olevassa kuvassa kesk.) Retrieverin ”Miten huomioida tasa-arvon megatrendi mediaviestinnässä” -webinaarissa huhtikuun puolivälissä.
Sukupuolten näkyvyys HS:n artikkeleissa on ollut mitattava tavoite vuodesta 2018 lähtien. Koneoppiva botti laskee nimimainintoja uutisista ja tilannetta voi seurata reaaliajassa. Tänä keväänä naisten maininnat ovat nousseet kuukausitasolla noin 40 prosenttiin. ”Journalismi rakentaa omilla valinnoillaan todellisuutta. Valitsemalla naisia uutisiin parannamme journalismin totuudenmukaisuutta”, Ubaud painottaa.
Suomen naisvaltainen hallitus näkyy kotimaisessa poliittisessa journalismissa. Naisten osuus maininnoissa politiikan uutisissa on noussut viimeisen vuoden aikana miesten rinnalle, kun mukana on kansanedustajien lisäksi hallitus, ilmenee Retrieverin toteuttamasta media-analyysistä. Pelkkien kansanedustajien osalta naiset ovat kuitenkin analyysin mukaan yhä uutisissa aliedustettuina.
Media ei vielä riittävästi kuvaa naisten aseman muutosta yhteiskunnassa
Helsingin Sanomien toimittaja Satu Vasantola kirjoitti aiheesta naistenpäivänä ja totesi muutoksen olevan hidasta. Helsingin Sanomat on vuonna 2021 perustanut työryhmän, joka seuraa toimituksen aitoja valintoja.
”Haluamme tietää kuinka paljon palstatilaa eri sukupuolet saavat ja missä rooleissa sukupuolten edustajat uutisissamme ovat. Laajemmin diversiteettiä mietittäessä on tärkeätä pysähtyä miettimään, pääsevätkö vähemmistöjen edustajat puhumaan ja puhuvatko he muustakin kuin omasta vähemmistötaustastaan”, Ubaud kertoo.
Media on osa yhteiskuntaa ja siten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat siihen. Perustelua naisten vähäisempään äänessä oloon asiantuntijoina ei tästä kontekstista Suomessa Ubaudin mukaan löydy:
”Meillä ei ole Suomessa pulaa naispuolisista, koulutetuista ja pätevistä asiantuntijoista. Keräämme tasa-arvon parantamiseksi toimittajien työkaluksi asiantuntijapankin, jotta kommentoijiksi valikoituu entistä laajemmalla skaalalla henkilöitä, joilla on alansa tuorein tutkimustieto”.
Ubaud toivoo mediaviestijöitä mukaan kollektiiviseen ravisteluun
Miten mediaviestijä voi huomioida moniäänisyyden omassa työssään? ”Usein tarjotaan ilmeisiä, tuttuja tyyppejä haastateltaviksi. Asiantuntijoita on Suomessa kuitenkin runsaasti”, Ubaud huomauttaa.
Ubaud nostaa esiin tavan, jolla naisvaltaisista yritysfunktioista, kuten HR:stä ja viestinnästä puhutaan tukitoimintoina.
”Me toimituksessa myös toivomme, että yrityksissä kyseenalaistettaisiin sitä, kuka voi puhua yrityksen suulla. Löytyisikö vaikka keskijohdosta sopiva haastateltava, vai pitäisikö välillä kääntää näkökulma johtajasta johdettaviin?”, Ubaud sanoo.
Räty: ”Journalismi on siirtynyt tornista torille”
“Tasa-arvon edistäminen ja moninaisuuden esiintuominen koskevat koko yhteiskuntaa, myös mediaa”, sanoo Reetta Räty (yllä olevassa kuvassa oik.), Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori. Retrieverin webinaarin teemaksi oli valittu tasa-arvo journalismin kontekstissa.
”Moniäänisyyskysymykset ovat journalismin perusasioita. Uutinen määritellään poikkeamaksi normista. Kysymys kuuluu: mikä määritellään normiksi ja kuka sen määrittelee? Diversiteetin huomioiminen tuo uusia silmälaseja todellisuuden tarkastelemiseen””, Räty sanoo.
Medialle nuorison mukaan saaminen on Rädyn mukaan ikuisuuskysymys. Mediamaisema sen sijaan on muuttunut: ”Ennen media oli torni, josta tiedotettiin uutisia torille. Nyt jokainen voi olla itse media ja perinteinen journalismi on mukana torilla, vuorovaikutuksessa”. Suomi näyttäytyy erilaisena perinteisessä mediassa ja vaikkapa TikTokissa.
Journalistinen työ vaatii dataa ja analyysia kokonaiskuvan muodostamiseen
Räty tuo esiin datan ja analyysin merkitystä journalistisessa työssä. ”Pelkkien yksittäisten uutisten tarkastelu ei riitä. On analysoitava dataa, jotta nähdään, millainen kokonaiskuva muodostuu, kun kaikki tahoillamme teemme työtämme”, Räty sanoo.
Suomi on muuttunut monimuotoisemmaksi ja tämän näkyviin tuominen myös mediassa on merkityksellistä.
”Keskiluokkaisuus näkyy esimerkiksi korona-uutisoinnissa. On puhuttu paljon etätöistä, mikä on todellisuutta vain osalle suomalaisista”, Räty huomauttaa.
Räty toivoo, että media kääntäisi katseensa esimerkiksi lähiöihin sekä laajemmin vanhusten, koululaisten ja opiskelijoiden tilanteeseen korona-aikana.
”Uutisointi on muuttunut jatkumoiksi. On tärkeätä pysähtyä miettimään, ketkä ovat päässeet jatkumon aikana ääneen ja onko olennaisia näkökulmia käsittelemättä”, Räty sanoo.
”Kaikilla on lupa kysyä, näenkö kaltaisiani ihmisiä mediassa. Inkluusioon ja moniäänisyyteen kuuluu ajatus, että kaikki kutsutaan mukaan ja jokainen on tervetullut sellaisena kuin on”.
